Mazar-e Šarifin taistelu (2001)
| Mazar-e Šarifin taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Afganistanin sotaa | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
|
? | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
ehkä noin 8 000 |
ehkä noin 12 000 | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
alle 100 |
300–400 kaatunutta | ||||||
.svg){kind=small}
Mazar-e Šarifin taistelu käytiin 9.–10. marraskuuta 2001 Yhdysvaltojen hyökättyä Afganistaniin. Yhdysvaltojen kanssa liittoutuneet Pohjoisen liiton joukot valtasivat Afganistanin pohjoisosassa sijaitsevan Mazar-e Šarifin Yhdysvaltojen tukemana sitä puolustavilta Talibanin ja al-Qaidan taistelijoilta.
Taistelu päättyi Pohjoisen liiton joukkojen yllättävän nopeaan voittoon ja Talibanille se oli koko sodankin kannalta merkittävä takaisku. Se menetti ensin alueensa maan pohjoisissa ja pian myös muun maan.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdysvallat oli aloittanut ilmaiskut Afganistaniin 7. lokakuuta 2001. Maata hallitsi Taliban, joka oli liittoutunut al-Qaidan kanssa. Yhdysvalloilla oli myös liittolaisia Afganistaninssa. Pohjoisen liitto oli afganistalainen Talibania vastustanut liittouma. Pohjoisesta etenemistä kohti Talibanin tuolloin hallitsemaa pohjoista Mazar-e Šarifin kaupunkia vastaan johti Pohjoisen liiton komentaja ubekki Abd al-Rašid Dostum. Heihin liittyivät myös tadžikkikomentaja ja Dostumin entinen vihollinen Atta Muhammad Nurin joukot. Pohjoinen liitto oli kuitenkin vielä marraskuussa pahasti alivoimainen. Se käsitti noin 8 000 taistelijaa ja hallitsi Afganista vain noin 10 %. Talebanilla oli arviolta 40 000–50 000 taistelijaa Molla Umarin komennossa.[1]
Yhdysvaltojen tukemat maaoperaatiot alkoivat lokakuussa hieman ennen ramadanin alkua. Pohjoisen liiton joukot aloittivat etenemisen kohti Mazar-e Šarifa Yhdysvaltain ilmavoimien tukemana. Pohjoisen liiton joukkojen mukana oli myös joitakin yhdysvaltalaisten erikoisjoukkojen jäseniä, jotka kutsuivat esimerkiksi ilmaiskuja eri kohteisiin. Edetessä kohdattiin ajoittain vastarintaa Talebanin taistelijoilta, mutta usein myös monet heistä hylkäsivät aseensa, tai jopa vaihtoivat puolia. Pohjoisesta edenneet Dostumin ja etelästä saapuneet Atta Muhammadin joukot kohtasivat lähellä kaupunkia.[1]
Kaupungin valtaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lopullinen eteneminen itse kaupunkiin alkoi 9. marraskuuta kello 14.00. Liikkeellä oli tykistöä, panssarivaunuja ja jalkaväkeä. Edelleen tukea saatiin Yhdysvaltain ilmavoimilta ja joukkojen mukana olleilta erikoisjoukoilta. Osa etenevistä joukoista eteni ratsain, myös osa Yhdysvaltain erikoisjoukoista.[1]
Kaupunkia puolustaneet Talebanin taistelijat olivat keskittyneet etenkin reitille kohti kaupunkia etelässä Česmay-e-Safan solalla. He joutuivat ankarien ilmaiskujen kohteeksi. Pohjoinen liitto eteni paitsi etelästä, mutta myös lännessä. Lännessä vallattiin Pul-e-Imam Bukhrin silta silta, etelässä vallattiin kaupungin lentoasema. Vastarinta alkoi nopeasti romahtaa. Talebanin taistelijoita alkoi paeta kaupungista joukoittain. Osa pakenijoista kosti vielä lähtiessään sytyttämällä tuleen kaupungin etnisten uzbekkien, tadžikkien ja hazarojen koteja.[1] Kohti Konduzia vetäytymään pyrkineet joutuivat ilmaiskujen kohteiksi.[2]
Kaupunkiin oli kuitenkin vielä jäänyt joitakin satoja taistelijoita. Heidän joukossaan oli etenkin Afganistaniin saapuneita ulkomaalaisia taistelijoita. He olivat ottaneet asemia etenkin paikallisella tyttökoululla ja sotilastukikohdalla. Nämä vastarintapesäkkeet kukistettiin panssarivaunujen ja ilmaiskujen tuella. Kaikkien taistelujen päättymiseen kului suurin piirtein 48 tuntia.[1]
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.
Pohjoinen liitto oli ottanut yllättävän nopean voiton, jonka ratkaisi käytännössä sodan myös muiden taistelujen suhteen.[2] Joidenkin varmentamattomien tietojen mukaan Mazar-e Šarifissa heidän taistelijoitaan oli ollut noin 8 000 ja puolustavia Talibanin ja al-Qaidan taistelijoita noin 12 000. Punainen Risti ja Afganistanin Punainen puolikuu arvoivat puolustajien tappioiden olleen 300–400 miestä. Heistä huomattava osa oli ulkomaalaisia taistelijoita. Pohjoisen liiton mukaan vangiksi otettiin noin 500. Sen omat tappiot jäivät alle 100 mieheen.[1]
Mazar-e Šarifin taistelu oli Afganistanin sodan alkuhyökkäyksen tärkein. Pohjoisessa ei enää ollut suurempia Talibanin vastarintapesäkkeitä. Yhdysvallat saattoivat käyttää kaupungin lentoasemaa tukikohtanaan, mikä mahdollisti esimerkiksi tehokkaammat ilmaiskut.[1] Aikaisemmin myös huololle oli tuottanut ongemia Amudarjan ylittäminen.[2] Pohjoisen liiton joukot lisäsivät uskottavuuttaan. Talibanin taistelijat alkoivat hylätä aseitaan kiihtyvään tahtiin. Pian Taliban-hallinto romahti kokonaan ja pääkaupunki Kabul jäi Pohjoisen liiton käsiin.[1]
Yhdysvalloissa poliittisella kentällä taistelu lisäsi ainakin lyhyellä aikavälillä presidentti George W. Bushin hallinnon uskottavuutta. Sen strategiaa sodan toteuttamisen kannalta oli joskus arvosteltu.[1]